Napier ja Rotorua

Wellingtonista ajoimme itärannikolla sijaitsevaan Napieriin jossa olimme yhden yön. Maisemat matkalla olivat upeita. Maasto täällä on erittäin vaihtelevaa. Välillä ylitetään vuoristoa, sitten ajellaan lähes pohjanmaalaisilla lakeuksilla ja joskus kurvataan sademetsämaisen osuuden läpi. Ja tietysti meren rantaa on vastassa vähän väliä. Tällä kertaa emme ehtineet eteläsaarelle jossa maisema muuttuu huomattavasti karummaksi.

Napierissa ranta ei ollutkaan hiekkaa vaan pientä meren hiomaa kiveä.

Napierista jatkoimme matkaamme Rotoruaan jossa on kuumia lähteitä. Matkalla pysähdyimmekin Wai-O-Tapu -nimisessä paikassa jossa oli kaikenlaista vulkaanista toimintaa. Ensimmäisenä nenään pisti mädän kananmunan tuoksu joka oli todella voimakas. Se ei kuitenkaan käännyttänyt turisteja takaisin vaan urhoollisesti kiersimme koko reitin. Luonnon muodostamat kraaterit ja järvet olivatkin uskomattoman upeita. Värit vaikuttivat välillä jopa epätodellisilta. Kaikkialla kupli, poreili ja nousi kiehuva höyry.

Lähellä oli myös muta-altaita joissa ryöpsähteli kuumaa mutavelliä.

Saavuimme eilen takaisin Aucklandiin. Kävimme tänään vielä keskustassa ja läheisellä Mount Eden -kukkulalla. Se on ihan Aucklandin keskustan läheisyydessä oleva vanha tulivuoren kraateri jonka päälle pääsee autolla.

Näkymä Aucklandin keskustaan

Reissumme alkaakin olla lopuillaan. Huomenna aamusta lennämme Sydneyyn josta jatkamme neljän tunnin kuluttua matkaamme kohti koti-Suomea.

Käsky kävi ja niin hyvin palvelleet kenkäni saivat jäädä Aucklandiin. Niillä oli tallattu Afrikan, Pohjois-Amerikan, Aasian ja Australian mannerta sekä asteltu Tyynessä Valtameressä, Etelä-Kiinan meressä, Intian valtameressä ja Atlantissa. Pientä kulumaa toki näkyy, mutta eihän nuo vielä niin käytetyt olleet...