Taupo ja Wellington

Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme uudelleen läheisen Taupo-järven rantaan. Rannassa oli yli kymmenen linnun ryhmä suuria mustajoutsenia, joita olimme nähneet muutaman jo aiemmin Hobbitonissa. Vesi oli kohtalaisen lämmintä ja järvellä oli jo aamupäivästä uimareita, melojia, vesiskootterilla ajelijoita, riippuliitäjä veneen perässä ja muita vesiurheilun harrastajia.

Taupo-järveltä lähdimme ajamaan kohti Wellingtonia. Halusimme kuitenkin nähdä Ruapehu-vuoren ja muut lähellä olevat tulivuoret, joten emme ajaneet koko matkaa päätietä pitkin. Ruapehu-vuorella on kuvattu joitakin kohtauksia Taru Sormusten Herrasta -elokuvaan. Matkalla pysähdyimme National Park -nimisessä kylässä. Masa osti kahvilasta mukaan mukillisen teetä. Tee oli niin kuumaa ettei sitä voinut juoda heti joten Masa laittoi sen auton mukitelineeseen. Matkan jatkuttua Mikko huomasi että muki vuotaa ja tee läikkyy ylitse. Auton ratissa ollut Masa siirsi katseensa hetkeksi mukiin ja meinasi ajaa edellä ajavan pysähtyneen auton perään. Äkkijarrutus pysäytti auton muutaman sentin päähän edellä olevasta autosta, eikä takana onneksi ollut autoa joka olisi varmasti ajanut peräämme. Loppujen lopuksi selvisi, ettei mukissa edes ollut Masan tilaamaa teetä, vaan kahvia. Koko neljän dollarin hankinta meni hukkaan ja meinasi aiheuttaa suuremmankin onnettomuuden. Koska olimme matkanneet jo jonkin matkaa pois kylästä, emme käyneet enää reklamoimassa väärästä juomasta. Tulivuoret olivat kyllä hieno kokemus ja niitä olisi ollut kiva käydä katsomassa lähempääkin jos aikataulu olisi sen sallinut.

Ruapehu

Tongariro

Tongariro, Ngauruhoe ja Ruapehu

Matkalla Wellingtoniin pysähdyimme sitten vielä parilla beachilla. Toisen beachin erikoisuus oli se, että siellä sai ajaa autolla ja sitähän piti tietenkin kokeilla. Toisella beachilla oli myös tuulivoimalla kulkevia kulkuneuvoja ja hyvinhän ne kulkivat.

Purjeauto

Saavuttuamme Wellingtoniin majoituimme hotelliin, jonka nimi oli At Home Wellington City. Oli jotenkin kotoisa saapuminen, kun sängyllä oli kortti, jossa luki Welcome Home eli tervetuloa kotiin ja sängyn päällä tyyny, jossa luki ettei mikään voita kotona olemista. Mikon teki mieli pihviä ja niinpä lähdimme etsimään pihvipaikkaa. Kävi ilmi että kaupungin kaksi parasta pihvipaikkaa oli lopettanut ja lopulta päädyimme latinohenkiseen paikkaan, jota oli kyllä myös kehuttu netissä. Ruoka ei vaan valitettavasti ollut hyvää ja tämä pihvipaikka olikin koko matkamme ehdottomasti kehnoin.

Aamulla lähdimme Mikon pyynnöstä Museum of New Zealand Te Papa Tongarewa -museoon. Yllätykseksemme sisäänpääsy oli maksuton ja siellä riitti paljon nähtävää. Näyttelyt olivat hyvin rakennettuja ja mielenkiintoisia. Meillä meni monta tuntia vaikka sivuutimmekin osan näyttelyistä nopeasti. Sen jälkeen Mikko lähti takaisin hotellille ja Mikkis ja Masa lähtivät Wellington Cable Car -ajelulle. Tämä junayhteys on ollut toiminnassa jo yli sata vuotta. Ylhäältä oli ihan hyvät maisemat.

Sinivalas

Cable Car

Tänään oli pilvinen ja viileähkö päivä, sellainen tyypillinen Suomen kesäpäivä.